Sikaruton tartuntavyöhyke laajeni elokuussa Uudellemaalle. Maanviljelijöille vyöhyke aiheuttaa runsaasti lisätyötä.
Uusimaa 360
Syvällistä journalismia Suomen tärkeimmän maakunnan ilmiöistä, päätöksenteon taustoista ja niiden vaikutuksesta omaan arkeesi.
Vain 30 kilometrin päässä itäuusmaalaisen Thomas Antaksen viljatilasta löytyi elokuussa sikaruttoon kuollut villisika.
Sika oli juossut kauas seudulta, jossa tautia oli aiemmin tavattu. Se heitti henkensä aivan Uudenmaan rajalla, Pyhtään Hirvikoskella sijaitsevalla pellolla.
Pian tämän jälkeen Ruokavirasto päätti laajentaa sikaruton tartuntatautivyöhykettä Itä-Uudellemaalle niin, että se sulki sisäänsä myös Antaksen tilan.
– Ei tämä yllätys ollut, vaan täysin odotettavissa. Lapinjärvi on villisian tihentymäaluetta, Antas kertoo.
Sikaruttoon kuolleita sikoja on löytynyt Suomessa syyskuun puoliväliin mennessä 38. Toistaiseksi vain yksi sika on löydetty Pyhtäältä.
Maatalouskoneiden pyörät pitää pestä ja desinfioida.
Thomas Antas, Lapinjärvi
– Virolahdelta on löytynyt 36 ja Miehikkälästä yksi. Pyhtään tapausta lukuun ottamatta kaikki tapaukset ovat ydinalueelta, osastonjohtaja Terhi Laaksonen Ruokavirastosta kertoo.
Sikarutto on ihmiselle vaaraton, mutta sialle tappava verenvuotokuumetauti. Tautiin ei ole olemassa lääkettä tai rokotetta.
Antaksen suku on viljellyt saman nimistä 115 hehtaarin tilaa Lapinjärvellä niin kauan kuin kirkonkirjoja riittää, ainakin 1600-luvulta alkaen. Tartuntavyöhykkeen sisään joutuminen aiheuttaa lisätyötä.
– Esimerkiksi maatalouskoneiden pyörät pitää pestä ja desinfioida, kun tullaan pois tartuntavyöhykkeeltä, Antas kuvaa.
Lisäksi Antaksen tuottamaa syysviljaa, rypsiä, hernettä ja öljyhamppua pitää varastoida 30 päivää ennen kuin niitä saa toimittaa ostajalle.
Aluksi oli epätietoisuutta, meneekö Antaksen tuottama rypsi edes kaupaksi.
– Nyt näyttää, että menee, hän toteaa.
Villisikoja Thomas Antas kertoo kohdanneensa yllättävän harvoin.
– Suhteessa siihen, miten paljon villisikoja täällä on, niitä näkee vähän. Ne ovat todella arkoja eläimiä ja liikkuvat useimmiten hämärässä, Antas sanoo.
Villisikoja arvioidaan olevan Suomessa noin 2 400, eniten Kaakkois-Suomessa sekä Itä-Uudellamaalla. Sikaruttoa esiintyy myös laajasti Suomen lähialueilla, kuten Virossa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Saksassa – ja Venäjällä.
Antas ihmettelee, miksi Suomi piti itärajalla sijaitsevat riistaportit auki, kun sikaruton leviämisen vaara oli niin ilmeinen. Nyt portit on suljettu.
Joka 40:s sika on Uudeltamaalta.
Matti Perälä, MTK
Antas toimii myös SLC:n eli Svenska lantbruksproducenternas centralförbundin varapuheenjohtajana ja Uudenmaan SLC:n puheenjohtajana. Erityisen huolissaan hän on sikatilojen tilanteesta, sillä Lapinjärvellä sijaitsevat Uudenmaan suurimmat sikalat, joissa on tuhansia sikoja. Tällä hetkellä sikatilat sijaitsevat juuri ja juuri tartuntavyöhykkeen ulkopuolella. Yhdelläkään sikatilalla Suomessa ei ole onneksi todettu sikaruttoa.
Mutta jo tartunta-alueen laajeneminen toisi sikaloille runsaasti lisää taakkaa esimerkiksi varusteiden desinfioinnin ja eläinten siirtokieltojen muodossa.
MTK:n Uudenmaan toiminnanjohtaja Matti Perälä kertoo, että Uudellamaalla on noin 2,6 prosenttia Suomen sioista.
– Joka 40:s sika on Uudeltamaalta. Ja Uudenmaan sioista yli 90 prosenttia on Lapinjärvellä. Puhutaan 4,5 miljoonasta kilosta, Perälä tähdentää.
Antaksen mukaan sikarutto on jo vaikuttanut sianlihan hintaan teurastamolla.
– Teurastamot ovat laskeneet hintoja.
Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliiton asiantuntija Mari Lukkariniemi kertoo, että maissa, joissa sikaruttoa on tavattu, tuottajahinnat ovat yleisesti romahtaneet.
– Meillä on ollut vielä viiveitä hintojen laskussa. Saa nähdä, mitä tämä lopullisesti vaikuttaa.
Lukkariniemi sanoo, että suomalaisilla sikatiloilla ei ole juurikaan sietokykyä tuottajahintojen laskuun.
– Syksyn aikana voimme nähdä vaikeita taloustilanteita, hän pelkää.
Lukkariniemi toivoo, että valtio varautuu maksamaan tilallisille korvauksia sikaruttoon varautumisesta.
– On vielä liian varhaista lyödä lukkoon mitään korvaussummaa, mutta ainakaan viljelijöitä ei pitäisi jättää yksin selviytymään.
MTK vaatii, että villisikoja pitäisi saada metsästää vapaasti, jotta tauti saataisiin Suomesta pois.
Tärkeintä kaikesta olisi Lukkariniemen mielestä kuitenkin neuvotella sopimus, jonka turvin sianlihaa saisi viedä esimerkiksi Kiinaan ja Japaniin sellaisilta alueilta, joilla ei ole tavattu sikaruttoa.
– Vientisopimuksiin pitäisi neuvotella tämä alueellistamisperiaate pikaisesti. Meidän poliitikkojemme pitäisi olla nyt hereillä.
Sikarutto saattaa levitä Lukkariniemen mukaan uudelleen ja uudelleen Suomeen itärajan takaa. Alueellistamissopimus turvaisi silloin sianlihan viennin sikarutosta vapailta alueilta.
Ensimmäiset sikaruttotapaukset havaittiin Suomessa heinäkuussa Virolahdella, Kaakkois-Suomessa. Elokuun lopussa sikaruton tartuntavyöhykettä laajennettiin niin, että se koskee nyt myös itäistä Uuttamaata: osaa Loviisasta ja Lapinjärvestä.
Tavalliselle kansalaiselle tartuntavyöhyke ei aiheuta juurikaan rajoituksia. Metsässä liikkuminen, marjastus ja sienestys on edelleen sallittua. Sen sijaan metsästys on pääsääntöisesti kielletty, samoin riistaa ajavien koirien irrallaan pitäminen ja villisikojen ruokkiminen.
2 400
Villisikojen arvioitu määrä Suomessa.
Sikatiloille on annettu lisävaatimuksia suojavaatteista, jalkineista ja desinfioinnista. Sikoja ei saa myöskään siirtää vyöhykkeen ulkopuolelle ilman Ruokaviraston lupaa.
10. syyskuuta perustettiin lisäksi niin kutsuttu lisärajoitusvyöhyke, jonka tarkoitus on toimia puskurialueena tartuntavyöhykkeen ja muun Suomen välillä. Vyöhykkeellä rajoitetaan lähinnä villisian ruhojen käsittelyä ja siirtämistä.
Ydinalue on kaikkein tiukimmin rajoitettua aluetta, jossa esimerkiksi maastossa liikkuminen, sienestys ja marjastus on kiellettyä, eikä koiria saa pitää kytkemättöminä. Tällä hetkellä ydinaluetta on vain Virolahden ja Miehikkälän kuntien alueella.
Toistaiseksi Ruokavirasto ei ole laajentamassa ydinaluetta, vaikka toisen läntisen ydinalueen perustamista onkin pohdittu. Pyhtään sika näyttää toistaiseksi yksittäistapaukselta.
– Tapausmäärän pitäisi olla isompi, että määrittäisimme ydinalueen myös läntiselle osalle, Laaksonen toteaa.
Lukkariniemi toivoo, että rajoitusalueita ei tarvitsisi enää laajentaa. Todennäköisenä hän ei tätä pidä.
– Mitä suuremmaksi alue laajenee, sitä hankalammaksi taudin torjuminen käy, hän aprikoi.
Isommalla alueella on vaikeampi selvittää, missä tautia on tai ei ole.
Lukkariniemi uskoo kuitenkin, että sikarutto saadaan hävitettyä Suomesta.
– Meillä on maltillisen kokoinen villisikapopulaatio. Jos se olisi saman kokoinen kuin vaikkapa Ruotsissa, tehtävä olisi huomattavasti hankalampi, hän toteaa.
Myös Antaksen ensisijainen toive on, että sikarutosta päästäisiin nopeasti eroon.
– Tai sitten annetaan vain olla ja levitetään kädet.
Nykyisenkaltainen välitila on hänestä kaikkein hankalin.