Rakkauden kela yhdisti Iiris ja Timo Vuorisen – Lukijat muistelevat tähtiostoksiaan: "Suunnittelin jo rikolliseksi ryhtymistä"

Odotas, lahja on vielä autossa. Vastarakastunut nuori mies kipaisi kaaralleen, ja tyttöystävä jäi jännittämään Saksan-reissun tuliaista.

– Mietin, mitäköhän sieltä tulee. Olin siihen aikaan aika vaativa ja hienostunut nuori nainen. Jotakin erikoisen kaunista korua ajattelin, Iiris Vuorinen muistelee 46 vuotta myöhemmin.

Mitä vielä.

Jatkojohtokela.

Tietysti Timo Vuorinen tiesi, että ostos oli riskialtis. Salamarakastunut kaksikko oli tavannut vasta pari viikkoa aiemmin, mutta sen nuorukainen oli jo pannut merkille, että tyttöystävän yksiössä oli vain yksi pistorasia ja johtoja kiemurteli pitkin nurkkia.

– Kun kävimme sitten vanhempieni kanssa Saksassa, rautakaupassa oli kiinnostavan näköisiä johtokeloja. Suomessa en ollut nähnyt samanlaisia siihen aikaan. Täällä oli vain irtojohtoja. Käytännön miehenä päätin, että ostan kelan Iirikselle. Väri oli niin hieno, ja laitteessa oli kaksi pistorasiaakin.

Tuliaisen luovutushetki on jäänyt pariskunnan mieleen ikiajoiksi. Tyttöystävän leuka kopsahti melkein lattiaan.

– Tuijotin Timoa suu auki. Lopulta sanoin, että en minä tuollaista romiskoa ota.

Mieli kuitenkin muuttui, ja kela pääsi tositoimiin nuoren naisen pieneen yksiöön. 15-metrinen johto oli rakkautta toisella silmäyksellä.

– Ymmärsin nopeasti, miten hyvän ostoksen Timo oli tehnyt. Se on paras lahja, jonka olen ikinä saanut.

Viattomasta nuoruuden tuliaisesta on vuosien aikana tullut tärkeä osa Vuoristen tarinaa.

Se vie hetkessä takaisin vuoteen 1976 ja yhteisen elämän ensimetreille.

Samalla se on tärkeä palanen tätä hetkeä, sillä ärhäkän oranssi hollantilaisvalmisteinen rakkauden kela palvelee yhä Iiris Vuorista kodinaskareissa.

– Käytän sitä aina, kun imuroin yläkertaa.

Vaikka Iiris ja Timo Vuorinen ovat vuosikymmenten saatossa tietysti hankkineet yhtä sun toista isompaakin, jatkojohtokela on yhä Juuassa asuvan pariskunnan ikimuistoisin ostos.

Rakkauden kela on myös tyypillinen mieleenpainunut tavarahankinta, sillä siihen liittyy tärkeä ihmissuhde ja nuoruusvuodet.

Esimerkiksi pitkän parisuhteen ensimetreillä hankitut lahjat tai yhteisen kodin ensimmäiset ostokset voivat kulkea mielessä ja mukana läpi elämän. Samalla materiasta tulee arvoaan suurempaa. Siihen liittyy syviä tunteita ja muistoja, kenties haaveitakin.

– Tavaran arvo luodaan aina käytössä, ja siksi arvo on eri ihmiselle erilainen. Siinä mielessä ostoksellakin on aina sosiaalinen elämä, sanoo kulutustutkija, sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistossa.

Hän muistuttaa, että elämän ikimuistoisimman ostoksen ei todellakaan tarvitse olla hieno tai kallis.

– Monelle kaikkein tärkein tavara voi olla lahja, joka on jollakin tavalla epäonnistunut, mutta se on otettu huumorilla. Muisto yhdistää, ja sen takia tavarastakin on tullut tärkeä.

Wilskan omassa perheessä tärkeimmät ostokset liittyvät lapsiin. Vauvaiän rakkaimpia pehmoleluja ei heitetä koskaan pois.

– On meillä myös muutamia koriste-esineitä, jotka ovat kulkeneet mukanamme muutoissa maasta toiseen. Tavarahan on vahvimmillaan merkittävä osa identiteettiä ja tuo tietynlaista turvaa. Se voi myös muistuttaa tietystä elämänvaiheesta.

Yleensä ikimuistoisimmat ostokset liittyvät vahvasti muihin ihmisiin, mutta jollekulle tärkein hankinta on voinut olla vaikkapa kauan himoittu unelmalaukku.

– Mutta jos ostosunelman odottaa muuttavan elämää, ilo haihtuu tutkimustenkin mukaan nopeasti. Haaveesta tuleekin vain tavara, kun arki ei muutu. Sen takia lahjat ja erikoiset heräteostokset ovat varmasti niitä, jotka jäävät paremmin mieleen.

Myös ostostapahtumalla on väliä, jos vaikkapa ihan tavallinen koulureppu on hankittu viimeisellä reissulla, jossa isomummokin oli vielä mukana.

– Kaikki arkisetkaan tavarat eivät ole pelkkää krääsää. Tärkeät ihmiset ja muistot elävät tavaroissa.