Pyhtään Lions-klubin taival on päättymässä 50 vuoden toiminnan jälkeen.
Tammikuussa 1973 alkanut Pyhtään Club Lions saavuttaa tiensä pään toukokuussa. Päätökset klubin lakkauttamisesta on jo tehty. Lippu oli ensin tarkoius hävittää polttamalla, mutta lippu jää arkistoon.
Jäljellä olevat klubilaiset kokoontuvat toukokuussa tekemään tämän kunniakkaan teon ja sen jälkeen 50 vuoden toiminta on päättynyt.
Viimeisen lahjoituksen leijonat kävivät tekemässä palvelutalo Mäntyrinteeseen.
Palvelutalon toivelistalla oli ollut monipuolinen pyörätuoli. Siinä oli säätöjä enemmän kuin normaalissa tuolissa, oli jaloille, niskalle ja jopa selkänojan säätö.
Nyt vuodepotilaillakin on mahdollisuus päästä lahjatuolilla ulkoilemaan.
– Leijonat ovat lahjoittaneet niin paljon välineitä Mäntyrinteeseen, että kaikille jäljellä oleville leijonille on omat laitteet, sitten kun tullaan Mäntyrinteen asukkaiksi, naureskeli leijona Reijo Hovi tuolin luovutustilaisuudessa.
Yhdistyksen viimeinen tavallinen klubikokous oli ollut edellisenä iltana. Tien pää tuli vastaan, kun uusia jäseniä ei ole enää saatu mukaan toimintaan. Tänä vuonna jäljellä oli vai yhdeksän jäsentä, jotka alkavat olla itsekin varsin iäkkäitä.
Ennen oli kunnia-asia päästä tällaisen kllubin jäseneksi.
– Joka vuosi tulee vuosi lisää jokaisen harteille, tiivisti Seppo Weppling.
Reijo Hovi nyökytteli.
– Ennen oli kunnia-asia päästä tällaisen klubin jäseneksi, mutta ei nykyään.
Miehet muistelivat nuorimpien liittyneiden olleen noin 30 vuoden ikäisiä, mutta keskimäärin on liitytty yli viisikymppisinä.
Yhdistykselle on kertynyt tavaroita vuosien varrella. On teltta, grilli ja erilaista tavaraa kontissa. Ne on myyty pienellä rahalla muiden yhdistysten käyttöön.
Kuuluisin ”hornan tuutti” eli Saaristomarkkinoilla usein nähty silakan savustamo on keksijänsä Wepplingin pihalla Munapirtissä.
Yhdistyksen 50 vuoden taipaleella on Saaristomarkkinoiden lisäksi ollut mansikan myyntiä, laskiaistapahtumia ja 80-luvulla oma kummilapsikin.
Pyhtäänlehdessä kirjoitettiin tammikuussa 1993 Pyhtään Lionsien 20. vuosijuhlasta ”seuratalo Hemmetin tukevien hirsiseinien suojissa”
Jo tuolloin hyväntekeväisyysjärjestö oli tehnyt lahjoituksia Pyhtää-Ruotsinpyhtään Sotaveteraaneille ja partiolaisille.
Lahjoituskohteita ovat olleet myös koululaisten stipendit ja palvelutalo Mäntyrinne.
Juhlavuonna 1993 Seppo Mikola muisteli liittymistään Lions-toimintaan. Hän kertoi pyynnön tulleen puhelimitse ja hänen ensireaktionsa soittajaa kohtaan oli ollut varovaisen toppuutteleva:
– Klubi-sanasta tuli ensimmäiseksi mieleen pillitupakoiden rivistö askissa, josta nuorena koululaisena himokkaana nostin kieltä kirvelevän tupakan.
–Ajatus jonkinlaisesta herrainklubistakin kävi mielessä. Sellaiseen en toki halunnut liittyä. Kuvitelmat herraklubista karisivat nopeasti. Vuosien varrella muistelen olleeni tekemässä ainakin kauralyhteitä, aurauskeppejä, jätkänkynttilöitä eikä kivien keruultakaan ole vältytty.