Mäntyrinne sai vuoden vaihteessa uuden, mutta kokeneen vetäjän.
Parikymmentä vuotta sairaanhoitajana pääkaupunkiseudulla. Viimeisen työnantajan palveluksessa muun muassa tulevaisuuden sotekeskuksen kehittämistä Länsi-Uudellemaalle.
Palvelupäällikkö Krista Valtonen on lähtöisin Kotkasta. 2000-luvun alussa valmistuttuaan sairaanhoitajaksi, hän muutti pääkaupunkiseudulle. Perhesyistä paluumuutto Kotkaan tapahtui viime kesänä.
– Olin viime kesänä hetken Kymsoten palveluksessa projektitöissä tekemässä tulevaisuuden sotekeskusta. Se ei kuitenkaan tuntunut omanlaiselta tekemiseltä ja olin sen jo tavallaan kertaalleen tehnyt.
Sairaanhoitaja Valtonen ei ole tehnyt kliinistä hoitotyötä useampaan vuoteen. Alalla hän on kehittänyt itseään pidemmälle ja hakeutunut eriasteisiin alan töihin. Nyt hän halusi nähdä mitä muuta seudulla on tarjolla ja syksyllä tuli tarjolle paikka Mäntyrinteestä.
– Heti, kun tulin haastatteluun, tämä tuntui kuin olisi kotiin tullut. Ihana, lämmin tunnelma. Tämä on niin kodinomainen, pieni, intiimi paikka, eikä iso laitosmainen yksikkö. Täällä tulee aika nopeasti tutuksi, eikä henkilöstöä ole niin paljon. Silti noin 30 hengessä johtamista ja esimiestyötäkin riittää.
Mäntyrinteessä on 16 palveluasumisen paikkaa ja 28 ryhmäkodin paikkaa. Kodinomaisuus korostuu, kun oma työhistoria on sairaaloissa ja terveyskeskuksissa.
Tämä tuntui kuin olisi kotiin tullut.
Riittäkö Mäntyrinteeseen asiakkaita?
– Palveluasumisen asukkaita ei ole riittävästi, siksi olemme vuokranneet asuntoja heille, jotka eivät tarvitse muita palveluja. Olen kuullut, että palveluasuminen on väistyvä trendi.
Hän sanoo suoraan, ettei pidä nykyisestä trendistä, missä ihminen hoidetaan pitkään kotona.
– Sitten, kun tulee tarve, niin se on jo ympärivuorokautisen hoidon tarve. Välimalli jää pois, mikä vähän ihmetyttää.
Ikäihmisten hoito on muuttunut Valtosen parikymmenvuotisen uran aikana. Ennen kodinhoitoa oli paljon ja se oli monipuolista. Nyt asiakas joutuu ostamaan kaikki palvelut erikseen.
– Kotona asuminen mahdollisimman pitkään joo, mutta omasta tahdosta on ok. Jos ihminen kokee, että on yksinäinen ja haluaisi johonkin paikkaan, mikä olisi sosiaalisempi ja siellä olisi hoiva-apu. Se ei tässä yhteiskunnassa tällä hetkellä ole suunta. En ole itse tämän trendin kannattaja.
Onko vanhustyö naisten ala?
– Kyllähän miehiä on vähänlaisesti tällä alalla. Ehkä miehet hakeutuu hoitoalalla sinne, missä on tapahtumia, ne ovat tuolla päivystyksissä ja ensihoidossa. Saisi heitä enemmänkin täällä olla. Ehkä se on meille luontaisempaa tämä hoivaaminen, ei tarvitse olla niitä tapahtumia koko ajan, sehän riippuu ihan luonteesta.
Millaisen näkökulman vanhat ihmiset antavat?
– Käyn useamman kerran päivässä yksiköissä pyörimässä ja moikkaamassa. Kyllä me juttuun päästään. Meillä on ihan mielenkiintoisia keskusteluja, nautin niistä paljon.
Naistenpäivän merkitys?
– Ei mulla henkilökohtaisesti ole merkitystä, eikä sitä kotonakaan juhlita, en edellytä kukkia ja suklaata. Onhan se hienoa, että sellainen on. Ehkä se on alunperin rauhaa ja tasa-arvoa ja naisten oikeuksia. Voi olla, että sen merkitys suurempi maissa, missä tasa-arvo ei ole niin pitkällä.