Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pyhtäänlehti 30 vuotta sitten – Kimmo Behm aloitti kunnanjohtajana

Pyhtäänlehdessä kirjoitettiin 11.1.1993 uudesta kunnanjohtajasta, valtuuston jättäneestä vaikuttajasta ja mitä on olla suomalainen.

Kerimäen poika astuu kehään. 11-kertainen Finlandia-hiihtäjä Kimmo Behm ottaa kunnanjohtajan viran vastaan helmikuun alussa.

Kaunissaari tunnetaan, mutta...

– Pyhtää tunnetaan muualla hieman heikosti. Kaunissaaren tietää moni, mutta usein luullaan sen kuuluvan Kotkalle. Pyhtää on elinympäristönä viehättävä, on tilaa, saaristoa ja rikas historia. Näitä täytyisi käyttää hyväksi, kun houkutellaan yrityksiä ja markkinoidaan kuntaa.

Ilmapiiri ei ole riitaisa. Joskus irvileuat väittävät, että ”riidoistaan Pyhtää tunnetaan”.

– Ehkäpä ulospäin voi tällainen vaikutelma syntyä. Olen kuitenkin saanut mm. edeltäjältäni puheista käsityksen, että kunnan sisäinen työskentelyilmapiiri on ulkoista kuvaa selvästi parempi.

Vaimo ei tiedä harmeistani mitään. Toistakymmentä vuotta valtuuston puheenjohtajana ei vienyt Kalevi Westmanin yöunia.

Parikymmentä vuotta kiihkeää pyhtääläistä kunnalliselämää luulisi olevan sellainen urakka, ettei moisen jälkeen hymy enää irtoa. Vihamiehiäkin voisi joku kuvitella kertyneen niin, ettei raitille enää uskalla astua.

Kalevi Westman naureskelee kotonaan laiskanlinnaa keinutellen ja viittaa kintaalla moisille epäilyille.

– Päätin jo ay-toimitsijaksi ryhtyessäni, että murheet jätetään salkkuun, kun tullaan kotiin.

– Vaimoni ei tiedä vieläkään mitään minun harmeistani, mies hekottelee vapautuneesti.

Itsenäinen kunta vielä vuonna 2000. Westman asettaakin jonkinmoista toivoa kuuden rannikkokunnan yhteistyöhön. Kuntaliitosten kohdalla miehen ilme kääntyy empiväksi.

– Jotkut ovat sitä mieltä että Kotkan raja pitäisi vetää Siltakylänjokeen. Olen sitä mieltä, että olemme itsenäisiä ainakin vuosituhannenvaihteeseen.

Mielipidekirjoituksessa Suvi Norema, Huutjärven koulu 9A kirjoitti Mitä on olla suomalainen.

Syntyminen Suomeen on lottovoitto, niinhän sitä sanotaan. Ja jos asiaa katsottaisiin jonkun huonompiosaisen kannalta, Suomi kotomaana vastaisi varmaankin lottovoittoa.

Mitä suomalaisuus antaa ihmiselle? Mitä se on antanut minulle, 15-vuotiaalle nuorelle?

Olen syntynyt Suomeen suomalaisessa sairaalassa. Viettänyt siellä viikon päivän hyvässä ja huolellisessa hoidossa, yhteiskunnan maksaessa kulut. Sen jälkeen olen matkustanut suomalaisella ammattitaidolla rakennettuun asuntoon käytännöllisellä ja hyvällä autolla. Siellä olen viettänyt lapsuuteni, kunnes vanhempani ovat rakentaneet perheellemme isomman asunnon.

Vuosien aikana minusta on huolehdittu hyvin. Ruuasta ei ole koskaan ollut pulaa, pienimmätkin sairaudet on hoidettu kuntoon, vaatteita, leluja ja leikkejä on riittänyt.

Vähän vanhempana yhteiskunta on alkanut kouluttaa minua elämää varten, eikä minulta koskaan ole puuttunut mitään, mitä ilman en tulisi toimeen. Jos tämän rinnalla alkaa miettiä vaikka intialaisen lapsen elämää, ei suomalaisella ole mitään valittamista omasta osastaan.