Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pyhtään lintuhoitolan talvi on sään seurailua – katsotaan mitä voidaan tehdä, kun ei tiedä kantaako meidän siivet

Pyhtään lintuhoitolan talvikuukaudet ovat rauhalliset, jos se lasketaan uusien potilaiden kautta. Nyt alkaa jälleen avustusten hakeminen toiminnalle.

Tänä vuonna ei ole vielä tullut yhtään uutta potilasta sisään.

Sisällä on nyt 91 lintua, 11 siiliä ja yksi orava. Orava on noin 10-vuotias albiino, joka on kuuluu nykyään luvanvaraisiin vakioasukkaisiin.

– Viime vuonna tuli 373 lintua, 28 oravaa ja 30 siiliä. Vapautusprosentti linnuilla on noin 50, kertoi eläintenhoitaja Arto Hokkanen.

Joskus linnut tulevat niin huonossa kunnossa, etteivät ne elä hoidosta riippumatta kuin korkeintaan vuorokauden.

Pyhtään lintuhoitolaan tulee periaatteessa eläimiä Etelä-Karjalan, Itäisen Uudenmaan ja Kymenlaakson alueelta. Joskus satunnaisesti tulee yksilöitä Helsingistä. Viime vuonna tuli Forssasta joutsen, joka kuoli lyijymyrkytykseen. Se oli syönyt järvenpohjasta niin paljon hauleja.

Vakioasukkaita ovat pöllöt, yksi korppi ja hiirihaukka. Ne viihtyvät nyt talvellakin ulkohäkeissä.

– Ne ei talvesta välitä, ovat hyvää suomalaista laatutyötä.

Pakkaset ja lumi teettävät lintuhoitolaa pyörittäville Hokkaselle ja hänen tyttärelleen Marjaana Hokkaselle ylimääräistä työtä. Ulkoaltaalta piti siirtää pakkasen kiristyessä linnut sisälle. Lämpösäteilijä jaksaa pitää altaan veden sulana vielä reilussa -5 asteen pakkasessa, mutta kylmemmällä pitää eläimet siirtää sisään.

Ei tiedä kantaako meidän siivet.

– Linnut olisivat mielellään vedessä, jos pystyisi pitämään veden lämpimänä. Viime talvena ne olivat kaikkiaan viikon tai kaksi kokonaan sisällä, kun oli kovat pakkaset.

Vaikkei nyt tammikuun aikana olekaan tullut uusia potilaita, on talo täynnä.

– Tammi-maaliskuu saattaa joskus olla sellainen, ettei tule yhtäkään eläintä. Vesilintuja saattaa tulla, kun muut eivät tahdo ottaa niitä vastaan. Siinä pitää olla isot altaat ja toiminta on suurempaa.

Myös viranomaiset tuovat eläimiä lintuhoitolaan, vaikka valtio ei maksa mitään niiden hoidoista. Jokainen yksilö on kuitenkin merkittävä. Lintuhoitolan arjessa näkee hyvin luontokadon vaikutuksen. Joitain lajeja tulee harvemmin, toisia ei näy nykyään enää ollenkaan.

Kaaleja kuluu 14 päivässä. Nyt talvella ne pitää käydä ostamassa Prismasta. Keväällä kaaleja saa taas lahjoituksena Hirvikoskelta.

Lintuhoitolan kauppakärryt ovat kassojen luona Siltakylän Salessa ja Kotkan Pookissa. Kärryyn saa laittaa ruokalahjoituksia lintuhoitolan eläimille.

– Sinänsä ruoka on tässä koko systeemissä aika pieni kuluerä. Palkat on suurin, sitten vesi, sähkö ja vuokra. Sähkö on nyt 1 000 euroa ja vuokra toisen.

Viime vuonna hoitola sai kansanedustajien lahjarahoista 150 000 euron avustuksen toimintaan. Nyt alkaa taas uusien anomusten teko. Ehkä maaliskuuhun mennessä selviää, minkä verran tukea saadaan.

– Jos tämä olisi puukauppaa, voisi ovet laittaa kiinni, kun rahat loppuu, mutta ei näiden elävien olentojen kanssa voi lopettaa yhtäkkiä.

Lintuhoitolalla on nykyään kannatusyhdistys. Sieltä tulee jonkin verran tuloja jäsenmaksuina, mutta ei niillä palkkoja makseta.

Yhdistyksen jäsenet osallistuvat talkoisiin, siivoavat piha-aitauksia ja hakevat hiekkaa häkkeihin.

Tälle vuodellekin olisi erilaista korjaus ja kehittämiskohdetta. Yhdestä tilasta voisi saada tilan, joka toimisi karanteenitilana ja siihen saisi myös vihannesvaraston.

– Sisääntulevia lintuja pitää hetki eristyksissä ennen kuin voi laskea muiden kanssa samaan.

Linnunpoikasille pitäisi saada myös yksi ulkotarha ja erilaisia sähköhommia olisi talon sisällä.

– Pitäisi korjata. Katsotaan mitä voidaan tehdä, kun ei tiedä kantaako meidän siivet.