Elämänkaari tangolla kerrottuna – Satumaa – tangomusikaali rakentuu Unto Monosen sävellyksiin

Satumaa – tangomusikaali kertoo säveltäjänsä tarinan ja tarjoaa kuvan suomalaisuudesta

Elokuussa Svedebolla avautuu suomalainen mielenmaisema. Heikki Paavilaisen ja Heikki Salon alunperin Rauman kaupunginteatterille kirjoittama Satumaa – tangomusikaali rakentuu Unto Monosen sävellyksiin. Näytelmä kertoo Monosen elämäkerran 1940-luvulta lapsuudesta 1960-luvun lopulle.

Itseoppinut säveltäjä opiskeli ensin Turun yliopiston kirkkomusiikkilinjalla, mutta jätti opinnot kesken. Hän aloitti Somerolla jo alle 20-vuotiaana paikallisten tanssiyhtyeiden solistina. Epäonnistuneen kitarisaleikkauksen seurauksena, hän menetti lauluäänensä, minkä jälkeen hän alkoi tehdä omia sävellyksiään.

Ensimmäinen levytetty sävellys vuonna 1950 oli Pentti Halmeen esittämä valssi Pieni laulu.

Vuonna 1955 tuli menestystä, kun Henry Theel lauloi tangon Satumaa. Tosin sen lopullinen läpimurto tuli vasta vuonna 1962 myöhemmin Reijo Taipaleen tulkinnalla.

Pyhtään Harrastajateatterin ohjelmistoon Satumaa valittiin keväällä. Käsikirjoituksessa on 27 roolia, mutta pyhtääläiset toteuttavat sen 13 esiintyjällä.

– Siinä on paljon pieniä rooleja, joten me taustahenkilöt voimme esittää monta roolia, kertoi teatterin puheenjohtaja Pia Kitunen.

Näytelmä muotoutuu vasta harjoituksissa näyttämölle. Esiintyjien lisäksi Svedebossa kuullan myös viiden hengen orkesteria.

– Ollaan vähän suuruudenhulluja, ei osata olla muuta.

Mutta miksi juuri Satumaa?

Tangot ovat suomalaista ydintä paljaimmillaan.

Jyrki Koskimies

– Eikö nimikin jo sano, Pyhtää on satumaa, lohkaisi keskusteluun yhtyvät Jouni Tani.

– Unto Mononen on tällä hetkellä hyvinkin tapetilla. Kai Suomessa on menossa jonkinlainen tangobuumi.

– Luulen, että Tanssii tähtien kanssa -ohjelmakin on nostanut tanssikulttuuria. Ihmiset ovat olleet liikkumatta niin kauan. Toivottavasti se näkyy lavoilla ja teatterissa, Kitunen lisäsi.

– Nykyään tuollaiselle musiikkiteatterille on laaja kysyntä, tosin ne pitää tehdä hyvin, Tani painotti.

Harrastajateatterissa on jälleen useampia ensikertalaisia mukana. On myös kotkalaisia ja haminalaisia.

Ohjaaja on usein Pyhtäällä ohjannut Jyrki Koskimies, orkesteria johtaa Iina Tani, tuottajana debytoi Katja Korelin ja lavastajana on pitkänlinjan ammattilainen Reijo Paukku.

Mikä on tämänkertaisen lavastuksen ihmeen idea?

– Hyvin yksinkertaista ja selkeää. Värimaailma on sinistä ja vihreää. Käytetään paljon projisointeja, Paukku kertoi visioistaan.

Kuvaprojisoinneilla saadaan pelkistettyyn näyttämökuvaan lisää kerrontaa ja tarinaan moniulotteisuutta.

Ohjaaja Koskimies ja kapellimestari Tani käyvät läpi musiikkia ennen harjoituksen alkua. Mukana on 13 Unto Monosen sävellystä.

– Tämä on tangomusikaali, joka kertoo yksinkertaisesti Unto Monosen tarinan aika kronologisesti pienestä pojasta kuolemaan saakka, vaikkei kuolemaa näytetäkään, ohjaaja tiivisti sisällön.

Keskiössä ovat Unton naiset, jotka tukevat ja pitävät Untoa jopa pinnalla. Naiset äiti, vaimo ja rakastajattaret ovat tärkeimmissä rooleissa tukemassa tarinaa musiikin kanssa.

Mestari Monosen roolissa nähdään Imatralta Kotkaan muuttanut Keijo Puustinen. Ensi kertaa Pyhtään näyttämöllä, mutta muuten kokenut esiintyjä.

– Laulut tukevat juonen kehitystä ja sisäistä maailmaa. Ne tangot ovat suomalaista ydintä paljaimmillaan. Sanoitukset ovat hirveän tärkeitä, antavat yhden kerroksen tarinaan lisää.

Ne sitoutuvat rooleihin ja ovat suomalaisten mentaliteettia ja mielenmaisema.

Tani ihasteli myös sävellyksiä Monosen ajattelutapana. Ne ovat onnenmaa ja satumaa, erottamaton osa ihmisen unelmia

Hän kehuu Pyhtään Harrastajateatterin esiintyjien laulutaitoja.

– Ne kuvastavat, vaikka elämässä menee huonosti, on silti jossain jotain parempaa, vaikkei se olisi käsin kosketeltavissakaan.

Etusivulla nyt

Luetuimmat