Kirja ja kieli ovat jatkuvasti uusiutuvaa vanhaa kulttuuria

Kirjaston lukupiiri kokoontui 40-vuotisjuhliin ja puhuttiin kuinka vanhaa on vanha.

Vuonna 1982 Kotkan työväenopiston lukupiirinä aloittanut ryhmä on kokoontunut säännöllisesti talvikausina joka toinen viikko.

– Rakkaat kirjaystävät, kiva kun olette tulleet juhlistamaan lukupiirin taivalta. Kirjallisuuspiiri aloitti Tarja Pajukannan vetämänä luentopiirinä.

– Lukemamme kirjat ovat tarinoinnin keskiössä, totesi piiriä vetävä kirjastonhoitaja Sanna Korkka toivottaessaan lukijat juhlatapaamiseen.

Sanotaan, että kirjallisuuspiireissä viihdytään aika paljon aiheiden vieressä. Puhutaan paljon muusta kuin itse kirjasta, mutta mihin te keskitytte itse kirjassa?

– Kyllä me niistäkin puhutaan. Usein päällimmäiseksi nousee tunnelma, siitä nousevat fiilikset ja ajatukset ja mahdollisesti muistot, jotka voi liittyä omaan henkilökohtaiseen elämään. Rakennetta puimme joskus, varsinkin jos se poikkeaa virtaviivaisesta tyylistä.

– Luulen, että kielestä puhumme usein. Onko kieli kaunista tai mikä siinä on kaunista.

Vanha kirja on luettu kirja.

Tämänkertainen kirja on kirjoitettu murteella.

Lukupiirillä oli luettavana Rosa Liksomin Väylä.

Paikallaolijat olivat yhtä mieltä, että heidän käsittelemistään kirjoista on aina paikalla yhtä monta mielipidettä kuin on salissa ihmisiä. Ihmiset elävät omassa kuplassaan Pyhtäälläkin, ei vain Helsingin Kalliossa.

Kirjoja tarvitaan, että näistä kuplista pääsee välillä pois.

– Jos Väylä olisi kirjoitettu yleiskielellä, ei se olisi vedonnut samalla tavalla, totesi Tuija Arvila muiden yhtyessä mielipiteeseen.

Kuinka vanha on vanha, kun puhutaan kirjasta? Vanhin puulevyille kaiverrettu, painettu kirja on vuodelta 868. Jopa 587 vuotta ennen kuin Guttenberg keksi Saksassa kirjapainotekniikan.

Miten lukupiirissä koetaan vanha kirja? Joku totesi kirjan voivan olla vanhaa kieltä, mutta romaanihenkilöiden tunteet eivät.

– Kirjat vanhenee, mutta tarinat on aina olemassa, kiteytti Korkka. – Jos riisutaan tarinoista kaikki kulttuurisuus pois, ei joku kansantaru Väli-Amerikasta paljon eroa meidän Kalevalasta.

Arvila muisteli miten hänellä on kirjoja, joita hän on lukenut eri ikäisinä. Ne avautuvat eri tavalla, miten itsekin on elämää kokenut.

– Kaikkein yksinkertaisinta on, että vanha kirja on luettu kirja. Siihen voi palata lukemisen jälkeen, mutta ensimmäisen lukukerran jälkeen se on vanha, Toivanen kuittasi.

Kirjan aihepiiri tai käsittelytapa on vanhahtavaa, se ei herätä kiinnostusta.

Nykyisin kirjat eivät välttämättä enää vanhene kodeissa. Siellä ei ole kirjahyllyjäkään. Kirjallisuutta lainataan ja kuunnellaan.

Joku totesi, kirjat eivät kuitenkaan vanhene sillä lailla kuin elokuvat, joista näkee heti millä vuosikymmenellä ne on kuvattu.

Etusivulla nyt

Luetuimmat