Sampo Halttusen omaelämäkerta tuo tuulahduksen maailman meriltä

Tuntematon merimies on muistelmateos Keski-Suomen Rutalahden kylästä lähteneen Sampo Halttusen elämästä. Hän muistelee myös seilauskavereitaan.

– Osa meistä on vielä pinnalla, osa jo ikuisessa vanavedessä.

Halttunen kertoo miten lähti suoraan peruskoulusta vuonna 1970 merille ja jäi eläkkeelle Kotkan satamasta 2015. Omakustanteessa annetaan anteeksi epätarkkuudet, jotka kustannustoimittaja olisi voinut pyytää oikaista. Halttunen ei ole käynyt peruskoulua, vaan kansakoulun. Peruskoulu aloitti vasta 1972, kun Halttunen oli jo matkalla.

Hän käy kirjassaan läpi lapsuuden Rutalahdessa ja merimieselämän kirjon. Maaltapako ja SMP:n nousu ovat olleet aivan erilainen näky maalla kuin etelän kaupungeissa kasvaneille.

Leivonmäen Rutalahdessa Halttusia asui kolmessa polvessa nykyisen kansallispuiston sydämessä metsänvartijan talossa.

– Metsänvartijapappa lunasti virkatalon itselleen ja isäni hoiti tiluksia 1960-luvulle asti. Tuohon syrjäiseen, mutta turvalliseen ympäristöön synnyin vuonna 1954. Uteliaana kuuntelin aikuisten tarinoita kotiseutuni historiasta ja elämästä. Omin silmin sain todistaa Suomen maaseudun tyhjenemistä.

Sain kokea ajan kun merimieheksi pääsi ilman koulutusta.

Sampo Halttunen

Merille ensimmäinen komennus oli risteilyalus m/s Suvettarella. Sen kotisatama oli Helsingissä hotelli Palacen edessä. Suvetar teki risteilyjä Saimaan kanavalle, Visbyhyn, Tallinnaan ja Kapellskäriin. Suvettaren yliperämies houkutteli siirtymään kansimieheksi.

– Sain kokea ajan kun merimieheksi pääsi ilman koulutusta. Ilmoittauduin Linnankatu kolmessa sijaitsevaan merimiestyönvälitykseen ja pääsin messikallejen listalle. Ennen kuin haaveili työpaikasta piti hankkia kolme kappaletta lääkärintodistuksia ja olla Suomen Merimies-unionin jäsen, Halttunen kertoo.

Kirjassa seuraa pitkä lista aluksia ja niistä kokemuksia. Mukana olivat palveluspaikat Tankkilaiva m/s Lancing, M/s Agneta, niin sanottu tramppi. Yli vuoden keikan alus kävi mm. Chilessä keväällä 1972. M/s Gunilla, uusi ro-ro, jonka viikoittainen linja oli Helsinki-Kotka-Hampuri.

Syksyllä 1973 kutsui laivasto ja laivastosta syksyllä 1974 Kotkan merenkulkuopistoon. Koulun jälkeen tuli perämiehen jobi m/s Dorikseen, kunnes konttien yleistyminen lopetti tehtävät.

Halttunen oli perustanut perheen, jäi maihin vuonna 1977 ja sai viran Kotkan satamalaitoksesta. Hän palveli Kotkan kaupunkia 38 vuotta. Suuri osa satamassa, mutta myös tuurauksia eri aluksilla.

Halttusen muistelmat perustuvat hänen keräämiin ja säilyttämiin dokumentteihin. Mukana on niin valokuvia, palkkakuitteja, lehtileikkeitä, rahoja kuin viirejäkin. Hänen äitinsä oli säilyttänyt kirjeenvaihdon kotiväen kanssa.

– Lähdin merille keskenkasvuisena poikasena, valmistuin perämieheksi kohta aikuiseksi vartuttuani ja nuorena jäin maihinkin, kun perheeseemme tuli uusi ruorimies. Jäätyäni nyt eläkkeelle Kotkan satamasta kerron laivoista, joissa seilasin.

Kirjan on painanut pyhtääläinen Westmanin painotalo.

Etusivulla nyt

Luetuimmat