Joulumieltä – hyvää joulua Pyhtäänlehden lukijoille!

Pienistä lumihiutaleista voi löytää Rekun näköisen koiran. Hannu Lehtinen

Hannu Lehtinen

Lumiukko hymyili leveällä hiilihampaisella hymyllään ja tarjosi kuivasta koivuvitsasta tehtyä kättään. Kuiva, ryhmyinen risu ojentui yhteistyön eleenä.

Monirotuinen Rekku nuuhki ukon ojentamaa kättä. Jotain tuttua siinä oli, hajuissa erottui valtatien varren vesakot ja koulun pihan aitaus. Tarkempi haistelu muistutti tutusta Labbiksesta, mutta silti se oli tuon Lumiukon käsi.

– Haisteletko sinä jokaista ojennettua kättä yhtä kauan, kysyi Lumiukko.

Rekku säpsähti, lopetti nuuskimisen ja vastata urahteli vaimealla baritonilla.

– Ei tässä ole mitään ennakkoluuloisuutta, arvuuttelen vain missä kaikkialla kätesi on kiertänyt, mitä kaikkea se on kokenut ennen kuin nyt ojentuu minua kohti.

Hän myönsi ensivaikutelmansa olleen varauksellinen, risua vasten yleensä nostaa koipea.

– Kavahdin kätesi nopeaa liikettä. Joskus minua on yritetty lyödä samanlaisella risulla.

– Tsot, tsot, toppuutteli Lumiukko. – Ei ole ollut samanlainen, näin hyvää ja ystävällistä risukättä ei ole toista.

Rekkua nolostutti, hän nosti katseensa Lumiukon porkkananenän yllä oleviin suklaanappisilmiin. Olihan tämä ojentanut kätensä sovinnon kätenä, joten miksei hänkin nostaisi tassunsa yhtä lailla ystävällisesti.

– Hyvää joulua, ukkoseni.

– Hyvää joulua sinullekin, älä ahmi liikaa kinkkua.

Rekku haukahti iloissaan ja jatkoi matkaansa. Mäen nyppylältä se vielä kääntyi katsomaan Lumiukkoa. Siellä se vielä heilutti illanruskossa kättään hyvän matkan toivotuksena.

Ennen kuin Rekku ehti kiertää koulun pihan omalle kadulleen, hän näki tutun, valaisevan hahmon olevan sulkemassa koulun ovea. Rekku kiirehti kansankynttilän taakse, istuutui ja nosti etukäpälänsä ilmaan.

– Ylävitonen.

Tämä käännähti ja paiskasi kättä koiran kanssa.

– Hyvän Lumiukon olitte lasten kanssa tehneet, hyvän mielen ukon.

Kynttilä nyökkäsi lämpimästi hymyillen.

– Niin paljon jää elämästä uupumaan, jos ei koskaan kättele ja kohtaa.

– Niinpä niin, yhdessä me joulun teemme, Rekku vastasi.

Kynttilä taputti Rekkua, toivotteli jouluja ja kiiruhti toisaalle valmistelemaan kotiaan jouluksi.

Rekku katsoi kansankynttilän perään, huokaisi ja hymähti.

Sitten oli aika itsekin jolkutella iltalenkiltä perheensä luokse.

Pyhtäänlehden tekijät kiittävät lukijoita kuluneesta vuodesta sekä toivottavat Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2022!

toivovat: Riitta, Tiina, Hannu ja painon väki

Kommentoi