Elämä Maijan saarella hioutuu ensi-iltaan

Kihlautuminen jännittää, Maija - Anu Vuolio, Jannen isä - Urpo Vesa ja Janne - Tommy Larvi. Hannu Lehtinen

Hannu Lehtinen

Myrskyluodon Maijan saari on valmis ottamaan vieraat vastaan. 28. elokuuta pidettävään ensi-iltaan asti on ollut työntäyteistä harjoittelua loppuun saakka.

– Tilanne on yllättävän hyvä, koko ajan on päästy eteenpäin, totesi ohjaaja Jyrki Koskimies.

– Tanssivan luonnonvoimaryhmän ja bändin kanssa tehdään yhteistyötä. Bändin kanssa on hiottu lauluja.

Esityksen puvustus on jo valmiina, joitain yksityiskohtia siinäkin muokataan. Lapset kasvavat näytelmän kuluessa ja heidän asuissaan pitää näkyä ajan kuluminen.

Näyttämöä hallitsee etualalla puinen soutuvene. Taaempana on vinoja korokkeita, tasoja kuin laitureita tai kallioista maastoa Ahvenanmaan saaristossa. Miten Maija on asettunut Svedebolle?

– Maija on asettunut sillä lailla hyvin, että on menty kerran näytelmä läpi. Näyttämö on lavastuksellisesti vielä kesken.

Kun näyttelijällä on turvallista näyttämöllä, hän alkaa elää.

Jyrki Koskimies

Esityksen kesto väliaikoineen tulee olemaan alle kolme tuntia.

– Näyttelijöiden kanssa yritetään vetää kohtauksia napakammiksi. Sitten tulee valot ja kaikkien yksittäisten elementtien hiominen, että kokonaisuus toimisi sutjakasti.

Ohjaajan mukaan musiikki rytmittää esitystä. Mukana on lähes 20 laulua ja lisäksi tehosteita.

Missä vaiheessa ohjaaja näkee, että näyttelijä on oikeilla jäljillä ja sisäistää roolinsa?

– Se on hirveän pienestä kiinni, kun näyttelijästä näkee, että hän ajattelee itse. Hän esimerkiksi osaa liikkua luontevasti tilanteissa, eikä enää ohjaajan ohjeen mukaan.

Kohtauksissa käydään isoja asioita ja tunteita läpi.

– Niistä kyllä huomaa, että he ovat päässeet Maijojensa, Jannen tai Valborg-kummin sisään. Se voi olla joskus isoista asioista kiinni tai sitten ihan pienestä.

Koskimies pohti, miten näyttelijä sana on hirveän huono sana ilmaisemaan sitä, kun pitää elää tilanteessa.

– Kun näyttelijällä on turvallista näyttämöllä, hän alkaa elää. Kyllä se vaan näkyy.

Jos on korona lykännyt esityksen ensi-iltaa, vie se nyt myös katsomosta tilaa. Valmistautumisen tiimellyksestä tilanteesta tuli kertomaan yhdistyksen puheenjohtaja Pia Kitunen.

– Tällä hetkellä saliin mahtuu noin 50 katsojaa eli kolmannes normaalista. Siksi kokonaisia näytöksiä on jo varattu.

He numeroivat ensimmäisen kerran paikat.

– Tiedetään sitten kuka on istunut milläkin paikalla, että pystytään myöhemmin jäljittämään.

Suunnitelmissa on päästää sisään katsomoon jo tuntia ennen esityksen alkua. Tarkoitus on, ettei ovelle synny jonoa. Kaikilla tulee tietenkin olla maskit kasvoilla.

Myrskyluodon Maijassa on mukana harrastajia, jotka ovat ensimmäistä kertaa teatteriesityksessä mukana. Ohjaaja Koskimies pyysi haastateltavaksi kaksi nuorta.

Kotkalainen Hilla Hämäläinen esittää Eeva miniää, Maijan lasta Mariaa ja yhtä kylän lapsista. Leevi Reinelä on Mikael, Hinrik, Sigfried ja yksi kylän lapsista.

Hämäläinen ei ole koskaan näytellyt, mutta esiintymiskokemusta on paljon.

– Olen soittanut 10 vuotta Kotkan musiikkiopistossa pianoa ja vuosi sitten aloin myös laulun.

Hän ei ollut aiemmin ajatellut näyttelevänsä, mutta tähän produktioon oli helppo tulla, kun on musiikkitaustaa.

– On ollut kivaa. Haastavinta on rooliin pääsy, heittäytyminen vaatii työstöä.

Jännitätkö itse esityksiä ja yleisöä?

– Varmaan se eroaa harjoituksista, mutta kuitenkin olen pianouran kanssa ollut konserteissa yleisön edessä.

Kotkan saarella asuvalla Reinelällä on sittenkin aiempi kokemus myös teatterin lavalta, kun on esiintynyt Kotkan Opiston Pikku Prinssissä. Sitten hän alkaa listata muuta esiintymiskokemusta avustajana filmi- ja videotuotannoissa.

– Olin Pertsa ja Kilu -elokuvassa yhdessä kuvassa ja Nyrkki TV-sarjassa, kun räjähti, piti mennä kyykkyyn. Ensi viikolla menen Vellamoon, kun tehdään videota johonkin näyttelyyn. Lisäksi hän listaa, sormillaan koko ajan laskien, roolejaan muissa filmeissä.

Pyhtäällä hän luki vain omat repliikkinsä mennessään näyttämölle.

– Nyt osaan tämän paremmin, kun tiedän tarinan. En ole vieläkään lukenut koko tarinaa.

Eroa aiempiin esiintymiskokemuksiin hänestä on pituudessa, onhan muut olleet filmatisointien yksittäisiä otoksia ja nyt hän osallistuu kokonaisen näytelmän harjoitusprosessiin.

– Tämä on ollut pidempi verrattuna muihin, mutta aika kivaa. On ollut enemmän roolejakin kun muissa.

Jännitätkö itse esityksiä ja yleisöä?

– Pikku Prinssissä tunsin jo, mitä se on.

Kommentoi