Katso isompi kuvaHertta-emä antaa hetken imeä nisiään. Hannu Lehtinen
Katso isompi kuvaKennel Valkmusan omistaja Jukka Hernejärvi ja yksi viidestätoista. Hannu Lehtinen
Katso isompi kuvaJalat viileässä ja peppu lämpimässä. Hannu Lehtinen
Katso isompi kuvaValittu Valkmusan Velho uuden omistajansa Seija Hirvosen sylissä. Hannu Lehtinen
Hannu Lehtinen
Tiettävästi kerran aikaisemmin on Suomessa syntynyt Jämtlanninpystykorvalle suurempi pentue. Toukokuussa Jukka Hernejärven Kennel Valkmusan 2-vuotias emä Hertta synnytti viisitoista pentua.
Alkupäivät oli kiireisiä, kun haluttiin kaikkien pentujen pärjäävän ja pysyvän elossa.
– Vaikka Hertta imettikin ja sai kaksi nisää lisää, oli kaikkia imetettävä pari viikkoa 3-4 kertaa päivässä, ei siinä paljon muuta tarvinnut tehdä, Hernejärvi totesi.
Nyt tahti on tasaantunut, mutta ruokaa kuluu päivittäin 2-2,5 kg jauhelihaa, ämpärillinen nappuloita ja 2-3 litraa laktoositonta piimää.
Pennut Vilja, Viola, Venus, Victoria, Viivi. Valma, Veena, Velho, Viksu, Vainu, Villi, Vekku, Voro, Valle ja Veekaks ovat terhakkaan tyytyväisiä pihalle rajatussa, suuren puun varjostamassa päivätarhassa.
Jämtlanninpystykorvaa käytetään pääsääntöisesti hirvenmetsästykseen. Ennen sillä on metsästetty myös karhua ja siitä oli kiinnostunut myös ensimmäisen pennun hakenut uusi omistaja.
Siinä on tiettyä säpäkkyyttä eli pikkuisen luonnetta.
Seija Hirvonen Velhon uusi omistaja
Käyttötarkoitus asettaa suuret vaatimukset voimakkuudelle ja kestävyydelle. Rotu on rohkea ja tarmokas, silti rauhallinen. Koiran sosiaalisen luonteen vuoksi se sopii hyvin seuruejahtiin.
Jämtlanninpystykorva on käyttökoira. Se on myös ystävällinen perhekoira, mutta sen on saatava toteuttaa viettiään, haukkua hirveä.
– Tämä rotu on aina ystävällinen. Se on haukkuva, ei ajava koira, ilmaisee haukkumalla, että on löytänyt hirven.
Hernejärvi haastattelee tarkkaan tulevat omistajat. Vaikka rotu on ystävällinen ja pärjää kotonakin, se on tarkoitettu metsästyskäyttöön, sille on luonteenomaista etsiä suurriistaa.
– Hertta juoksi viime vuonna noin 50 km, ei omakotitalossa tällaista pysty riittävästi ulkoiluttamaan. Jos se näkee kaupungissa ponin, se lähtee haukkumaan sitä. Kyllä soittajien puheesta kuulee, onkohan tämä oikea koti tälle rodulle.
Hernejärvi on perustanut virallisen kennelin. Hän kävi Kennelliiton kasvattajakurssin. Koko toiminta on huolellista.
Pentueen seuranta ei lopu luovutukseen uudelle perheelle, sillä hän on perustanut Whatsapp-ryhmän, missä tulevat omistajat kertovat kuulumisia ja käyttökoirien menestymisestä.
– Kaksi pentua on lähdössä Puolangalle. Sovimme, että käymme poikkeamassa, kun olemme sillä päin ajelemassa.
Luovuttaessaan pentuja Kennel Valkmusasta saa mukaan myös penturepun. Siinä on koottu yhteistyökumppaneiden kanssa tuotteita ja makupaloja.
Emä Hertta käy omasta tarhastaan tapaamassa pentuetta. Se pitää nostaa päivätarhaan, mutta pois pääsee kevyellä loikalla.
Pennut syöksyvät nisiin kiinni ja äiti antaa niiden hetken imeä. Se on kuitenkin mieluummin aitauksen ulkopuolella pentujensa kanssa varmistamassa, että niillä on kaikki hyvin.
Pentueen isä oli uros Muhokselta, Oulun läheltä. Molemmat vanhemmat ovat jo 5-7 kuukauden ikäisinä olleet aktiivisia haukkumaan hirviä. Se on tavoite näilläkin pennuilla.
Haastattelupäivänä kahdeksan pentua oli varattu. Ensimmäisen pennun luovutus oli käsillä, kun perhe Rantasalmelta tuli katsomaan itselleen toista saman rodun koiraa.
– Meillä on kaksivuotias uroskoira jo olemassa, kertoi Petteri Heiskanen.
– Tarhoo on tehty lisää uutta koiraa varten.
Miksi juuri Jämtlanninpystykorva on teille valikoitunut rotu?
– Se on tämän koiran luonne, se on suurriistan kanssa jalkava koira, fiksu, sillä on piätä tehdä työtä ja se tekee loppuun asti.
Hän kehuu myös koira sosiaalista luonnetta.
Viidestä pennusta on valittava ”se paras”. Testinä on muun muassa sukka, missä on karhun rasvaa ja pentujen käyttäytyminen häkin ulkopuolella.
– Eivät saa pelätä karhun rasvaa. Jos pelkää, häntä laskeutuu heti. Toinen on miten itsenäisesti käyttäytyvät, kun otetaan pois häkistä.
Jokainen viidestä pennusta syöksyi eri suuntaan, käyttäytyivät siis hyvin itsenäisesti. Se on hyvä enne tulevalle hirven haukkujalle. Karhun rasvaa ei yksikään aristellut, vaan suorastaan kilpailivat kuka saa vetää sukkaa.
Haastavan, lähes tunnin valinnan päätteeksi puoliso Seija Hirvonen päätyi harmaaturkkiseen Velhoon. Ennakkoon olivat ajatelleet mustaturkkista, mutta vaalea koira valittiin lähtemään Rantasalmelle.
Millä perusteella Velho tuli valituksi?
– Siinä on tiettyä säpäkkyyttä eli pikkuisen luonnetta, jos sitä löytyisi aikuisenakin. Jos ei ole runsasluminen talvi, joulukuussa kokeillaan, osaako se haukkua hirveä.
Sitten oli edessä sopimuspaperien allekirjoitus, penturepun ojennus ja matkaan.