Stockforsin perinne jatkuu

Kulttuuri: Stockforsin kesän näyttelykokonaisuus jättää tilan paikaksi esitellä taidetta.

Päivi Häkkinen sarjasta Spooky Season Hannu Lehtinen

Hannu Lehtinen

Stockfors Art Festival 2021 on saattanut löytää sijansa suomalaisessa kulttuurikesässä taidetapahtumana, joka toistuu ja toistuu. Se esittelee tänä vuonna, ristiriitaista sinänsä, hyvin perinteistä nykytaidetta, joka ei ole julistavaa, ei kantaa ottavaa eikä poliittista.

Tänä vuonna Stockfors Art Festival sopii kaikille. Lapsiperheetkin kiertelivät avajaispäivinä ilman hämmentäviä selostustarpeita.

Teokset on sijoitettu varsinaisen tehdashallin kahteen kerrokseen opiskelijoiden ja kutsuttujen taiteilijoiden töillä, Piippuhalliin Päivi Arvosen valokuvilla ja kahvipaahtimon viereinen tila Pyhtään Taideseuran toisella kesänäyttelyllä

Taideseuran ripustus Stockforsissa nosti esiin monen tutun tekijän silmää miellyttäviä töitä. Näyttely oli rauhallinen, hyvä kokonaisuus. Kulttuuritalon ja Stockforsin ripustukset toivat esiin taideseuralaisten erilaiset puolet, vaikka osa tekijöistä on samoja.

Tila kärsi valottomuudesta. Etenkään pilvisenä päivänä ei töistä saa varmastikaan kaikkea rikkautta esiin, mitä niissä on. Silti ei voi mennä omien valojen kanssa töitä ihastelemaan.

Muutaman noston voi tehdä teosten joukosta. Pia Hinttulan ”Valoa kohti”, Taija Mäntylän ”Yleisö” ja Risto Paasin ”Vellamo”. Etenkin viime mainittu toi tekijästä esiin väriliiduilla tehdyn työn kautta hallitun ilmavuuden, jota monissa hänen taitavista öljyväritöistään jää kaipaamaan.

Arvosen kuville oli Piippuhallin tilaan saatu spotit, mutta niiden totaalisen kylmä sävy ei välttämättä ollut eduksi kuville. Samoin kuvien tiiviys mielestäni söi niiden tehoa. Tilan rosoisuus kontra kuvat ei noussut odotusteni lailla. Toki olin luonut vääränlaisen odotuksen itselleni.

Kuraattoreiden Aarno Rankka ja Jyrki Riekki sekä Lappeenrannan LAB:in opiskelijoiden työt ovat ok, hyvää tämän päivän kuvataidetta, mutta eivät juurikaan häiritse.

Tehdassalin kaksi kerrosta ovat toimineet ripustustiloina tai teosten sijoituspaikkoina. Tila ja teokset eivät niinkään kommentoi keskenään.

Yläkerran Päivi Häkkisen Spooky Season -sarjasta olevat teokset olivat vahvoja ja moniulotteisia.

Alakerrassa Perttu Ohtosen nahasta ja kankaasta tehdyt linnut ja muumiot sekä Hanna Marnon erilaisista puun kappaleista koottu ”The Vermilion Earthworm Dives Into The Abyss Of The Ochre Rippled Mountains” oli siinä massiivisuudessaan, mutta samalla se olisi voinut ryömiä eteenpäin.

Marno on aikaisemmin käyttänyt materiaaleinaan muun muassa lasikuitua. Häntä kiinnostaa ympäristötaide.

– Tällä kerralla prosessi lähti liikkeelle keittomaalista eli perinteisestä punamultamaalista. Kokeilin sen sävyttämisestä, kertoi taiteilija avajaispäivänä.

Marno on helsinkiläinen kuvanveistäjä, joka on tehnyt paljon ympäristötaidetta. Tällä kerralla hän oli kertonut kuraattoreille, millainen teos on tulossa. Hänelle varattiin alakerran ison salin tila massiiviselle puuteokselle.

Kommentoi