Seurakunta hakee Kirkon ympäristödiplomia

Ekologisuutta miettimässä Anne Koskinen (vas.), Tiina Joas, Laura Honkala, Ari Tuovinen ja Marjo Kujala. Hannu Lehtinen

Hannu Lehtinen

Kirkon oma ympäristöjärjestelmä, Kirkon ympäristödiplomi, perustettiin vuonna 2001. Se on jo lähes kaikilla suurimmilla seurakunnilla, seurakuntayhtymillä ja useilla pienillä seurakunnilla.

Ympäristödiplomin käsikirja viitoittaa tien kohti hiilineutraaliutta Kirkon energia- ja ilmastostrategian Hiilineutraali kirkko 2030 mukaisesti.

Mitä Pyhtäällä tehdään saadakseen Kirkon ympäristödiplomin?

– Nyt tarkastelemme seurakunnan eri alueita toimintaa ja kiinteistöjä, ekologiselta ja ympäristön hyvinvointiin liittyen pitkäjänteisesti eteenpäin. Kun kriteerit täytetään, niin voidaan hakea ympäristödiplomia, kuvaili diakoni Anne Koskinen Pyhtäällä aloitettua työtä ympäristödiplomin saamiseksi.

Ympäristödiplomi on voimassa myöntämisvuoden loppuun ja neljä seuraavaa kalenterivuotta. Sen voi uusia viideksi vuodeksi kerrallaan.

Pyhtäällä on perustettu työryhmä, joka tarkastelee toimintaa eri näkökulmista tulevan vuoden aikana. Eri sektoreiden tarkastelut kootaan yhteen arvioiden ekologisuutta, mikä on hyvin ja mitä pitää parantaa.

Ympäristödiplomi työryhmää vetää kirkkoherra Marjo Kujala. Diakoni Koskisen alueeseen kuuluu muun muassa kiinteistöt, liikenne, sähkö ja elintarvikepuoli. Vastaava lastenhoitaja Laura Honkala on mukana talous- ja toimintaosuudessa ja seurakuntamestari Ari Tuovinen on tarkastelemassa lajitteluja sekä maa- ja metsäkiinteistöjä.

Heidän lisäkseen mukana on kolme luottamushenkilöä Seija Piispa-Jespars, Ilkka Nurmiranta ja Sari Leppänen. Teknisenä asiantuntijana on teologian kandiksi lähiaikoina valmistuva Meri Leppänen.

Missä työskentely näkyy, huomioidaanko myös seurakuntalaisten ekologisuus?

– Emme tietenkään voi henkilökohtaisesti asettaa velvoitteita heille, mutta herätämme tietoisuuden, että seurakunta haluaa toimia näin, totesi Kujala.

Seurakunnalla on eri ikäisiä kiinteistöjä, joiden ekologisuutta käydään läpi.

– Se on hyvä, ettei meillä ole yhtään öljylämmitteistä kiinteistöä. Ne lämpiävät joko sähköllä tai maakaasulla ja Siltakylän uusin rakennus maalämmöllä.

Sähkössä he ovat pyrkineet ekologisempaan sähköön.

Kasvatustyössä ekologisuus nousee esiin entistä enemmän.

– Tavoitteena on lasten ympäristökasvatuksessa totuttaa ja puhua heille kierrätyksestä, sanoi Honkala. Lasten kautta viesti voi kulkea myös perheisiin.

Ympäristökasvatus läpäisee seurakunnassa kaikki ikäryhmät lapsista vanhuksiin.

Rippikouluissa on jo aiemmin ollut yksi toimintapäivä, missä ympäristötietoisuutta on käyty läpi rastitehtävillä.

Keskustelussa on mukana myös kausityöntekijöiden esimies Tiina Joas. Hän osallistuu hautausmailla konkreettisesti kierrätyksen toteuttamiseen.

– Aina keväisin aloitetaan keräämällä hautakynttilät pois kaikilta neljältä hautausmaalta.

Korkeaharjulle on tuotu metallinkeräysastia, minne voi laittaa hautakynttilöiden metalliset hatut.

Joka vesipisteellä ja porttien pieleen on tuotu kompostiastioita, minne voi laittaa maatuvia kasveja.

– Ihmisiä rohkaistaan hoitamaan haudoilta kierrätettävät roskat pois. Se ei ole ainakaan matkasta kiinni, kun voi lajitella poistuessaan hautausmaalta.

Hän lisäsi suunnitelmasta ostaa sankarihaudoille perennoja, ettei vuosittain osteta kesäkukkia.

Kaikki trimmerit ovat akkukäyttöisiä, mutta ruohonleikkurit toistaiseksi bensakoneita. Kaikkea arvioidaan sitä mukaan, kun kalustoa uusitaan.

Työryhmissä on pohdittu pitäisikö seurakunnalle ostaa polkupyöriä, ettei aina lähdetä pieniäkin matkoja autolla. Pohdinnassa on myös kertakäyttöastioiden kulutus tai lähituottajien hyödyntäminen tarjoiluissa.

Kirkkoherra muistutti, miten moni asia on jo nyt hyvin, mutta on monia asioita, joita pitää kehittää, miten ne hoidetaan vielä paremmin tulevaisuudessa.

– Tärkeä asia on, että tämä työskentely tuo lisää tietoisuutta työntekijöiden ja seurakuntalaisten keskuudessa, Kujala kiteytti prosessin.

Kommentoi