Kolumni: Hyvä, paha, rakas sosiaalinen media

Kirjoitusfiilis iski. Aloitin kevyellä otteella pohtimalla sosiaalista mediaa eli somea, besserwisseriyttä, hörhöilyä, setämiehiä, alentuvuutta, sovinismia, naisvihaa, ministereitä, rasismia, koronaa, suosituksia, rajoituksia, rokotuksia, ja maailmanloppua. Meni niin sakeaksi, että deletoin melkein koko tekstin. Some on tätä tulvillaan.

Vajaan tunnin työn laiha tulos on, että lähes jokainen kokee olevansa oikeassa. Tai ainakin vähemmän väärässä. Älkäämme myöskään unohtako salaliittoja; olemmehan vedätettäviä laumasieluisia lampaita. Ihan läpällähän mä vaan! Koronaa ei ole!

Tällainen 55-vuotias ihminen voi olla hyvällä tiellä kohti parasta mahdollista versiota itsestään. Jos on itsensä kanssa tehnyt työtä tähän suuntaan. Olen yrittänyt.

Jokainen ei ole. Tai se paras ei vaan yksinkertaisesti riitä. Tämän huomaa hyvin nopeasti sosiaalisessa mediassa lähes missä tahansa foorumissa.

Suuri osa meistä elää samanhenkisten ihmisten muodostamassa ”kuplassa” niin hyvässä kuin myös pahassa. Omaa arvomaailmaa ei tarvitse kyseenalaistaa. Somesta löytää helposti tutkimuksenomaista tietoa vahvistamaan omia käsityksiään. Mitä ne sitten kullakin ovat.

”Kuplassa” on turvallista olla. Tai ainakin omaansa on tottunut.

”Kuplassa” on turvallista olla. Tai ainakin omaansa on tottunut.

Ihmisten ikävä puoli ja ala-arvoinen käytös tulee esille useille, jopa ainoastaan, sosiaalisessa mediassa. Ei taida löytyä niin rasistista tai muuten vaan häijyä kommenttia, etteikö sille löydy tykkääjiä. Mitä kertoo ihmisestä tykkäys omasta sovinistisesta kommentistaan? Tätäkin näkee.

Facebook on ollut suomalaisten käytössä noin 15 vuotta ja sen jälkeen on tullut useita, monasti lasten ja nuorten käyttämiä, sovelluksia, joiden parissa vietetään jopa tuntikausia vuorokaudessa. Tämän päivän lasten ja nuorten elämään some kuuluu niin oleellisena osana ja laajamittaisesti, ettei minun ikäluokkani sitä voi täysin edes käsittää. Ehkä ei edes halua.

Lasten ja nuorten maailma on suunnattoman paljon suurempi kuin meillä vanhemmilla samanikäisinä. Tai jopa tänä päivänä. Ja pelottavampi.

Valtava tietomäärä lisää tuskaa. Etenkin, jos ja kun ei tiedä, mikä tieto on oikeaa ja mikä väärää. Ihmisten harrastama jopa sairaalloisuuteen menevä trollaaminen ei voi olla vaikuttamatta. Sehän tarkoitus kaiketi onkin.

Tai ehkä vain minä koen näin.

Lapsille ja nuorille, jotka kasvavat sosiaalisen median maailmassa, muodostuu uusia ”kuplia”. Hyvän elämän perustana tulee olemaan ehkä aivan uudenlaiset arvot.

Onko olemassa termiä vapaaehtoiselle syrjäytymiselle? Miltä kuulostaa vapaaehtoinen syrjään vetäytyminen? Ei ole välttämättä pöllömpi vaihtoehto. Jaana Klami

Kirjoittaja on pyhtääläinen perhehoitaja, yrittäjä ja käsityöläinen.

Kommentoi