Kolumni: Pyhtäällä on hyvä asua ja elää

Olen syntyperäinen pyhtääläinen. Ja paluumuuttaja – kahdesti.

Ollessani vielä lapsi asuimme perheeni kanssa Kotkan saarella kuusi vuotta, mutta jo tuolloin Pyhtää veti kuminauhan tavoin perheeni takaisin.

Lähtiessäni itse 18-vuotiaana Pyhtäältä opintojen ja myöhemmin töiden perään muualle Suomeen ja maailmalle, sanoin ”ettei täällä ole minulle mitään ja etten tule koskaan takaisin”. Mutta kuinka kävikään, palasin Pyhtäälle 18 vuotta sitten oman perheeni kanssa ja ainoastaan viiden kilometrin päähän kotitalostani.

Tällä hetkellä tuntuu, että mikään ei saisi minua enää muuttamaan pois Pyhtäältä.

Täällä on koti ja sydän.

Mikä Pyhtäässä sitten veti takaisin? Isälleni se oli yrittäjyys. Pyhtäältä löytyi paikka yrittämiselle ja elanto perheelle.

Hyvät muistot mielessäni, mutta pienellä riskillä, päätimme muuttaa Pyhtäälle.

Ensin yritys toimi kotipihassa, myöhemmin löytyi isompi toimitila aivan läheltä. Yrityksellä oli tilaa kasvaa ja kehittyä. Lapsille puolestaan oli koulu lähellä, palvelut toimivat kylällä ja elämä oli helppoa koko perheelle.

Itse uskon vakaasti siihen, että lapset ja nuoret saadessaan kotipaikkakunnallaan kokemuksia ja elämyksiä luonnon, kulttuurin ja liikunnan parista, löytävät sen sydänyhteyden kotikuntaansa, joka vetää takaisin kotikulmille ennemmin tai myöhemmin. Näin varmaan itselleni kävi.

Olen aina pitänyt eläimistä ja luonnosta. Ystävien kanssa pyöräiltiin kaikki pikkutallit Pyhtäällä läpi hevosia katsomassa, omalla pihalla kasvatin pupuja, Huutjärven koululla osallistuin pianotunneille ja Siltakylän vanhalla kappelilla seurakunnan kuoroon.

Myös partio ja Korpisudet-lippukunta tarjosi jo tuolloin paljon oppimista ja kehittymistä niin vuorovaikutuksesta muiden kanssa kuin luontotaitojen kanssa.

Olen siitä onnellinen, että minulla on erittäin hyviä lapsuusmuistoja omalta kotipaikkakunnaltani.

Ehkä siitä syystä, kun perheemme alkoi kasvaa aikoinaan ja halusimme väljyyttä asumiseen Helsingin neliöiden sijaan, päädyimmekin Pyhtäälle. Minne muuallekaan?

Hyvät muistot mielessäni, mutta pienellä riskillä, päätimme muuttaa Pyhtäälle. Sopeudummeko maaseudun rauhaan, kaipaammeko Helsinkiin, löytyykö meille töitä? Elämä on kantanut ja elämä Pyhtäällä on ollut meidän perheemme mielestä parempaa ja täyteläisempää kuin Helsingissä.

Voimme täällä toteuttaa monta unelmaa, joista pääkaupunkiseudulla voisimme vain haaveilla.

Toivon hartaasti, että Pyhtään kunta mahdollistaa ja panostaa jatkossakin lasten ja nuorten viihtyvyyteen ja harrastusmahdollisuuksiin sekä tietenkin yrittäjiin.

Tarvitsemme lapsia, nuoria, perheitä ja yrityksiä, jotta Pyhtään kunta säilyy Suomen kartalla.

Jokainen uusi asukas Pyhtäälle on meille jo pieni lottovoitto.

Jokainen uusi yritys on Eurojackpot-voitto.

Yrittäjät takaavat meille palveluita, työpaikkoja sekä tietenkin verotuloja, ja tekevät kunnastamme entistä vireämmän.

Kliseisesti voisi todeta, kauan eläköön Pyhtää!

Mia Hämäläinen

Kommentoi